Lausunto oikeusministeriön työryhmämietinnöstä

Esitetty lakimuutos saattaa johtaa miehiä syrjiviin viranomaiskäytäntöihin, jos

1) lakimuutos lisää jo ennestään ylikuormitettujen poliisiresurssien kuormitusta, kuten se nyt näyttäisi tekevän, ja jos

2) lakitekstin perusteluosaan kirjoitetaan ’rivien väliin’ ajatus siitä, että
lain tarkoituksena on erityisesti ”suojella naisia miehiltä” ja että naiset
tulevat todennäköisesti hyötymään laista enemmän kuin miehet

On yleistä, että sukupuolineutraalilta vaikuttava lakiteksti johtaa jompaa kumpaa sukupuolta syrjiviin käytäntöihin, mikäli lain perusteluosa tukeutuu jompaa kumpaa sukupuolta suosiviin teorioihin, paradigmoihin tai diskursseihin. Liitteessä 1 on esitetty tästä muutamia esimerkkejä.

Pidämme siis periaatteessa mahdollisena, että lakiuudistus johtaa miehiä syrjivään lopputulokseen siten, että poliisi jättää helpommin tutkimatta miehiin kohdistuneet parisuhteessa tai seurustelusuhteessa tehdyt lievät pahoinpitelyt ellei mies ole tehnyt rikosilmoitusta, mutta toisaalta kuitenkin tutkii melko systemaattisesti kaikki naisiin kohdistuvat lievätkin pahoinpitelyt – etenkin, jos lain perusteluihin kirjataan ’rivien väliin’ ajatus siitä, että lakimuutos on tehty naisten suojelemiseksi. Tämä uhkakuva on mielestämme realistinen, koska työryhmämietinnössä annetaan useissa kohdin ymmärtää, että parisuhdeväkivalta on olemukseltaan vahvemman osapuolen (miehen) heikompaan osapuoleen (naiseen) kohdistamaa väkivaltaa. Työryhmämietinnöstä paistaa mielestämme liiaksi läpi naistutkimuksen piirissä tuotettu teoria niin sanotusta ”sukupuolittuneesta väkivallasta”. Kyseinen teoria on kuitenkin tieteellisesti kiistanalainen ja on ristiriidassa useiden viimeaikaisten tutkimusten ja tilastojen kanssa.

Huolestumistamme lisää merkittävästi se, että poliisilla ja muilla viranomaisilla on jo nykyisin vakava resurssipula ja suuri tarve löytää erilaisia kustannustehokkuutta lisääviä toimintatapoja, jotka tosiasiallisesti saattavat jopa vaarantaa yksilöiden tasavertaisen kohtelun. Esimerkiksi Espoon poliisilla on Helsingin Sanomien mukaan tällä hetkellä tutkimatta noin 500 lievää rikosta ja on vaarana se, että suurta osaa näistä ei koskaan edes aleta tutkia. Tällaiseen tilanteeseen ei erityisen hyvin sovi ajatus siitä, että jatkossa kaikki läheisten ihmisten välillä tehdyt lievät pahoinpitelyt tutkittaisiin – ja vieläpä siten, että parisuhdeväkivallan tutkinnan yhteydessä selvitettäisiin parisuhteen historiaa sen arvioimiseksi, onko parisuhteessa vallalla jonkinlainen kontrolli- tai alistussuhde.

Tämänkaltaisessa tilanteessa on varsin mahdollista, että poliisi ryhtyisi soveltamaan jonkinlaisia kustannustehokkuuden lisäämiseen tähtääviä peukalosääntöjä, kuten esimerkiksi ajatusta siitä, että mieheen (vahvempaan osapuoleen) kohdistuneita lieviä pahoinpitelyjä käsiteltäisiin aina asianomistajarikoksena, kun taas naiseen (heikompaan osapuoleen) kohdistunut lievä väkivalta katsottaisiin sellaiseksi teoksi, jonka osalta on aina suoritettava esitutkinta.

Sukupuolittuneen väkivallan teorian kriisi

Sukupuolittuneen väkivallan teorian yksipuolisuutta ja yksipuolisia tulkintoja on viime vuosina voimakkaasti kritisoitu. (ks. Sepponen 2007 sekä Malmi 2009). Monipuolista tutkimusta ovat ryhtyneet viime aikoina vaatimaan myös monet asiantuntijat sekä tutkijat.

Niinpä Euroopan kriminaalipoliittisen instituutin johtaja Kauko Aromaa ehdottaa, että olisi tutkittava, ovatko parisuhde- ja perheväkivalta Suomessa 2000-luvulla sukupuolittuneita ilmiöitä (Aromaa 2009).
Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkija Venla Salmi esittää, että sukupuolittuneen väkivallan teoriasta siirryttäisiin monipuoliseen tarkastelutapaan, jossa lähisuhde- ja parisuhdeväkivaltaa ei yksioikoisesti tulkittaisi naisiin kohdistuvaksi ilmiöksi, josta miehet ovat vastuussa (Salmi 2009a).

Miestutkija Anders Ahlbeck on käyttänyt julkisuudessa puheenvuoron siitä, että perhe- ja parisuhdeväkivallan tutkimuksessa ja aiheesta käytävässä julkisessa keskustelussa tulisi huomioida nykyistä selvemmin myös miehiin kohdistuva parisuhdeväkivalta (Ahlbeck 2009).
Myös Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan piirissä pohditaan parhaillaan, kuinka uusi kotimainen tutkimustieto vaikuttaa aiheen käsittelyyn tasa-arvopolitiikassa.

Monet tilastot sekä uudet suomalaiset tutkimustulokset ovat ristiriidassa sukupuolittuneen väkivallan paradigman kanssa. Huomiota herättää tilastotieto yli kymmenen vuoden ajalta, että parisuhteessa tehtyjen törkeiden pahoinpitelyjen tekijöistä 40 prosenttia on naisia (Poliisitilasto, ks. Lättilä 2001)

Poliisiammattikorkeakoulun ja Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tuottaman kyselytutkimuksen mukaan lähes 40 % lasten näkemästä parisuhdeväkivallasta kohdistuu miehiin (Ellonen, Kääriäinen, Salmi & Sariola 2008).

Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen mukaan parisuhdeväkivaltaa pelkäävistä 40 prosenttia on miehiä (Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos 2003). STM:n teettämän tasa-arvobarometritutkimuksen mukaan 4% miehistä ja 2% naisista pelkää joskus joutuvansa parisuhdeväkivallan uhriksi (Nieminen 2008).

Kansallisen uhritutkimuksen mukaan näyttää siltä, että 68% läheissuhdeväkivallasta kohdistuu miehiin. Läheissuhdeväkivalta on kyseisessä tutkimuksessa määritelty siten, että se kattaa seurustelukumppanien sekä ystävien välisen väkivallan (Siren ym. 2007, sivu 4).

Euroopan Unionin rahoittamassa laajassa tutkimuksessa todettiin, että tutkimukseen vastanneista suomalaisista varusmiehistä 14-17% oli joutunut tyttö- tai naisystävänsä lyönnin kohteeksi, samalla kun vain 1% varusmiehistä kertoi lyöneensä tyttö- tai naisystäväänsä (Nieminen, Heloma &Pihlajamäki 2008).

Nuorten seurustelusuhteissa kokemaa väkivaltaa kartoittaneessa tutkimuksessa todettiin, että useimmissa väkivallan muodoissa teini-ikäisten tyttöjen väkivalta poikia kohtaan on noin 2-4 kertaa yleisempää kuin päinvastoin. (Salmi 2009 b)

Nämä tulokset eivät ole saaneet julkisuutta siinä määrin, kuin ne ansaitsisivat. Toivomme kuitenkin, että oikeusministeriössä karsitaan lain perusteluista senkaltainen ’rivien väliin’ kirjoitettu viesti, jonka mukaan parisuhdeväkivalta on useimmiten vahvemman osapuolen (miehen) väkivaltaa heikompaa osapuolta (naista) kohtaan.

Myös ajatus siitä, että parisuhdeväkivaltaan liittyy olennaisella tavalla vahvemman osapuolen kontrollointi ja alistaminen heikompaa osapuolta kohtaan, on mielestämme kyseenalainen ja miehiä potentiaalisesti syrjivä. Tieteellisen tutkimuksen valossa näyttää siltä, että alistaminen ja kontrolli eivät parisuhteessa mitenkään itsestään selvästi liity fyysiseen voimaan. Näyttää siltä, että suuri osa kontrollista ja alistamisesta liittyy parisuhteessa muihin valtaresursseihin (ks. Malmi 2009, luku 6.3) tai narsistiseen persoonallisuushäiriöön. Kyseisen persoonallisuushäiriön omaavat miehet ja naiset kykenevät omien psykologisten ja sosiaalisten ihmissuhdetaitojensa avulla manipuloimaan ja alistamaan omaa partneriaan. On siis täysin mahdollista, että parisuhdeväkivallan taustalla on – muiden mielenterveyteen liittyvien ongelmien lisäksi – osaltaan myös narsistisen luonnehäiriön omaavien naisten pyrkimys alistaa ja kontrolloida puolisoaan, tarvittaessa lievää väkivaltaa käyttäen. Narsismiin ja alistamiseen liittyvien diagnoosien tekeminen olisi poliisille kuitenkin esitutkinnan aikana vaikeaa.

Kriittistä tarkastelua vaativat työryhmämietinnön kohdat

Seuraavassa on esitetty kohta kohdalta ne työryhmämietinnön kohdat, joihin nähdäksemme on kirjoitettu ’rivien väliin’ ajatus siitä, että lakiesityksen tarkoituksena on suojella naisia miehiltä.

Pahoinpitelyihin sisältyy usein vahvemman osapuolen harjoittamaa henkistä ja fyysistä kontrollia ja alistamista.” (s.32)*

Tässä kohdassa oletetaan, että kontrolli ja alistaminen perustuvat yleensä tai lähes aina nimenomaan fyysiseen voimaan. Tämä sisältää ajatuksen siitä, että kontrolli ja alistaminen ovat toimintaa, jota yleensä vain miehet harjoittavat naisia kohtaan. Tämä näkökulma sulkee pois mielenterveydeltään ongelmaisten tai narsistisen persoonallisuushäiriön omaavien henkilöiden harjoittaman kontrollin ja alistamisen. Jotta työryhmän esitykseen sisältyvä ongelma poistuisi, tulisi teksti muuttaa muotoon ”Pahoinpitelyihin sisältyy usein toisen osapuolen harjoittamaa henkistä ja fyysistä kontrollia ja alistamista.”

Väkivaltaan liittyy usein vahvemman osapuolen harjoittamaan kontrollia ja alistamista. (s.39)”

Tässä toistuu sama ongelma kuin aiemminkin. Esitämme ilmaisuun samaa korjausta kuin edellä, eli ”Väkivaltaan liittyy usein toisen osapuolen
harjoittamaan kontrollia ja alistamista.”

uhri on usein haavoittuva ja tekijästä riippuvainen” (s.39)”

Tältä osin on syytä tuoda esiin se, että usein myös miehet ovat haavoittuvia sekä monilla tavoin naispuolisesta partneristaan riippuvaisia.

Työryhmän tekstissä puhutaan ”heikommassa asemassa” olevasta
perheenjäsenestä, joka ”puolustustarkoituksessa” syyllistyy läheisen
henkilön pahoinpitelyyn. (s.56)

Tältä osin olisi selkeämmin kirjoitettava auki se, että heikommassa asemassa oleva perheenjäsen voi olla myös mies, joka pyrkii pitämään raivon vallassa olevaa naista aloillaan itsensä puolustamiseksi. Tämän kaltainen tilanne saattaa olla hyvinkin yleinen, koska esimerkiksi Usko, toivo, hakkaus -tutkimuksen mukaan yleisin naisiin kohdistuvan väkivallan muoto on nimenomaan kiinni pitäminen ja kulun estäminen (Piispa & Heiskanen 1998).

Miesten heikko asema parisuhdeväkivallan kontekstissa käy ilmi myös siitä, että jopa 20% miehistä nuorista miehistä hyväksyy itseensä kohdistuvan parisuhdeväkivallan, mutta vain pari prosenttia heistä hyväksyy naiseen kohdistuvan väkivallan (Nieminen, Heloma & Pihlajamäki 2008). Tämä johtunee siitä, että kulttuurimme ja yhteiskuntamme määrittelee naisiin kohdistuvan lievänkin väkivallan miltei rikokseksi ihmisyyttä vastaan – siinä missä miehiin kohdistuva lievä väkivalta määritellään tilanteeksi, joka miehekkään miehen on vain kestettävä (Malmi 2009).

Sukupuolittunut väkivalta” (s. 33)

Sivulla 33 esiintyy kappale, jossa lähtökohdaksi otetaan selkeästi sukupuolittuneen väkivallan teoria. Tämä ilmenee siitä, että tekstissä luetellaan ja kuvataan monia väkivallan uhkaan perustuvia alistussuhteita, mutta yksikään esimerkkitapauksista ei kuvasta naisten miehiin kohdistamaa alistussuhdetta tai väkivallan uhkaa.

tasaväkisten osapuolten tappelunomaisia tilanteita” (s. 35)*

Tämä kappale alleviivaa sitä, että olisi olemassa toisaalta miesten naisiin kohdistamaa ”sukupuolittunutta väkivaltaa” (jossa vahvempi pahoinpitelee heikompaa) sekä toisaalta tasaväkisten osapuolten tappeluita (kuten miesten väliset tappelut). Siinä missä työryhmä näkee tarpeelliseksi saattaa lievätkin parisuhteessa tehdyt pahoinpitelyt virallisen syytteen alaisiksi, esittää työryhmä ainakin rivien välissä ajatusta, että miesten väliset pahoinpitelyt voitaisiin jopa nykyistä useammin kuitata osapuolten välisin sopimuksin ja sovitteluin.

Läheissuhteisiin liittyy usein fyysisiä ja psyykkisiä alistussuhteita, jotka vaikuttavat asianomistajan harkintakykyyn…valtasuhteet voivat olla sellaiset että tekijä painostaa pahoinpitelyn uhrin luopumaan vaatimasta rangaistusta..” (s.35)*

Tässä yhteydessä olisi syytä tuoda selvemmin esiin se, että myös miehet voivat olla alistussuhteessa naiseen siksi, että naisilla voi olla sellaisia psyykkisiä ja fyysisiä resursseja, jotka voivat saattaa miehen alisteiseen asemaan (ks. Malmi 2009, luku 6.3).

On myös huomattava se, että henkisen väkivallan osalta ei ole osoitettu, että se olisi yleensä luonteeltaan miesten naisiin kohdistamaa väkivaltaa. Asiasta ei ole tehty juuri lainkaan tutkimuksia ja siksi olisi asenteellista ja ideologisesti tarkoitushakuista olettaa, että lieviä pahoinpitelyjä edeltää usein juuri miehen harjoittama henkinen kontrolli tai henkinen väkivalta heikompaa osapuolta kohtaan.

Lapsiin kohdistuva väkivalta

Kuten työryhmä toteaa, lapseen kohdistuva läheissuhdeväkivalta on viimeaikaisten tutkimuksen perusteella yleisin perheväkivallan alue (ks. Ellonen, Kääriäinen, Salmi & Sariola 2008). Tämä havainto on ristiriidassa sen kanssa, että toisaalla työryhmän mietinnössä esitetään suurimman osan läheissuhdeväkivallasta olevan naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Työryhmäesityksessä tulisikin selvästi tuoda esiin se, että suurin turvaa tarvitseva osapuoli ovat tilastojen valossa lapset, eivät naiset.

Samanaikaisesti tiedetään, että äidit ovat isiä useammin vastuussa lasten pahoinpitelystä. Äitien suhteellinen osuus on painottunut, kun erityisesti isien väkivaltaisuus on vähentynyt kotimaisten tutkimusten aineistossa 20 vuodessa. Siksi pidämme hieman epäloogisena sitä, että työryhmä puhuu ”naisiin ja lapsiin kohdistuvasta väkivallasta” etenkin kun viimeksi mainittuihin kohdistuva väkivalta on yleensä edellä mainittujen toteuttamaa. Esitämme, että lakitekstin perusteluissa ei missään kohden käytetä ilmaisua ”naisiin ja lapsiin kohdistuva väkivalta”, joka viittaa siihen suuntaan, että perheväkivallassa syyllisiä ovat yleensä nimen omaan miehet.

Yhteenveto

Pyydämme oikeusministeriötä varmistamaan sen, ettei ministeriön eduskuntaa varten laatiman mietinnön tai lakiesityksen perusteluosaan sisällytetä sellaisia mainintoja tai tilastotulkintoja, joihin sisältyy olettamus siitä, että läheisissä ihmissuhteissa tehty väkivalta on tyypillisesti tai käytännössä katsottuna lähes aina naisiin kohdistuvaa tai miesten tekemää väkivaltaa. Kyseiset maininnat olisivat selkeästi ristiriidassa useiden luotettavien tahojen toteuttamien tutkimusten ja tilastojen kanssa.

On myös tärkeää, että oikeusministeriö ei esitä lakitekstin perusteluissa ajatusta siitä, että laki tulee parantamaan nimenomaan naisten asemaa. Jos tällainen ajatus perusteluihin sisällytetään, on vaarana, että siitä tulee itsensä toteuttava profetia – eli lakimuutos hyödyttää tällöin vain naisia. Lakimuutoksella tulee tähdätä yleensä uhrin aseman parantamiseen. Se tarkoittaa Suomen oloissa myös, että erityisesti lapsia ja miehiä kohtaan tapahtuvan ja helpommin piiloon jäävän läheissuhdeväkivallan tutkimiseen panostetaan, samalla kuin asian piirissä toimivan ammattihenkilökunnan koulutusta kohennetaan.

Lähdeluettelo:

Ahlbeck, Anders (2009) “Familjevåld – männens försprång minskar?”,
Miestutkimuksen Seuran puheenjohtajan kolumni, Ny Tid -lehdessä.

Ellonen, Kääriäinen, Salmi & Sariola (2008) ”Lasten ja nuorten
väkivaltakokemukset. Tutkimus peruskoulun 6. ja 9. luokkalaisten kokemasta väkivallasta”, Poliisiammattikorkeakoulun raportteja 71/2008.

Lättilä, Risto (2001) “Törkeät pahoinpitelyt 1998,” kirjoitus
Oikeustilastollisessa vuosikirjassa 2000. Oikeus 2001:16. Helsinki.
Tilastokeskus 2001, 15-45.

Malmi, Pasi (2009) “Discrimination against men – appearance and causes in the context of a modern welfare state”. Acta Universitatis Lapponiensis 157. Lapland University Press. Rovaniemi 2009.

Nieminen, Heloma & Pihlajamäki (2008) “Myös nuoret miehet joutuvat
parisuhdeväkivallan uhreiksi. Lyhyellä koulutuksella voitiin vaikuttaa
varusmiesten asenteisiin”, Suomen Lääkärilehti 3/2008, s. 147 – 152.

Nieminen, Tarja (2008) ”Tasa-arvobarometri 2008”, Sosiaali- ja
terveysministeriön julkaisuja 2008:24.

Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos (2003) ”Tutkimus suomalaisten
turvallisuudentunteesta.” Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos (Optula).
http://www.om.fi/optula/uploads/pmwfxnurtdty4wf.pdf

Piispa, Minna & Heiskanen, Markku (1998) ”Usko, toivo, hakkaus”.
Tilastokeskus.

Salmi, Venla (2009a) ”Kohti monimuotoista parisuhdeväkivaltatutkimusta”, Oikeus 2009 (38); 2: 119-137.

Salmi, Venla (2009 b) ”Nuoret seurusteluväkivallan uhreina”, kirjoitus
teoksessa ”Nuorten uhrikäyttäytyminen ja rikoskokemukset”, Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen julkaisuja 246.

Sepponen Hannu T. (2007) ”Vihollinen vuoteessasi”, parisuhdeväkivallan tutkimusta käsittelevä kirjoitus teoksessa ”Mies vailla tasa-arvoa”.

Siren ym. (2007). Kansallinen uhritutkimus. Tilastot vuodelta 2003.

LIITE 1

Tasa-arvolaki – laki, jonka pykälät näyttävät reiluilta, jonka perustelutekstin yksipuolisuus on johtanut miehiä syrjiviin viranomaiskäytäntöihin

HTT Pasi Malmi (2009)

Tasa-arvolain lakitekstin sukupuolineutraalius

Tasa-arvolain tavoitteena on edistää sukupuolten tasa-arvoa sekä parantaa naisten asemaa, erityisesti työelämässä. Tämä tavoite näyttää melko reilulta, koska lakipykälässä päätavoitteeksi nostetaan sukupuolten tasa-arvo ja naisten aseman edistäminen työelämässä on kuvattu esimerkinomaisena painopistealueena.

Tasa-arvolain perustelujen ongelmallisuus

Tasa-arvolain taustalla on naisjärjestöjen aktiivinen toiminta sekä
kansainvälinen paine naisten aseman parantamiseksi. Tämän vuoksi myös tasa-arvolain perusteluihin on kirjattu ajatus siitä, että tasa-arvolain tavoitteena on nimenomaisesti naisten aseman parantaminen.

Tasa-arvolain miehiä syrjivät tulkinnat sekä syrjivät viranomaiskäytännöt

Tasa-arvoviranomaisia ovat Suomessa mm. STM.n tasa-arvoyksikkö sekä Tasa-arvovaltuutetun toimisto. Näiden yksiköiden työntekijät ovat lähes kaikki naisia. Suuri osa työntekijöistä toimii myös jossain naisjärjestössä.

Tässä tilanteessa ei ole yllättävää, että tasa-arvoviranomaiset tulkitsevat tasa-arvolakia siten, että sen ensisijaisena ja käytännössä ainoana tavoitteena on naisten aseman parantaminen. Tämä käy ilmi esimerkiksi tasa-arvovaltuutetun käsittelemästä tapauksesta, jossa miespuolinen valittaja piti tasa-arvolain vastaisena miehiin kohdistuvana syrjintänä sitä, että eräät ravintolat tarjoavat naisille ilmaisen sisäänpääsyn joka torstaina.

Valtuutetun omaksuman tulkinnan mukaan kampanjaluontoinen
hinnoittelusyrjintä on sallittua (eli ei ole syrjintää), mutta säännöllinen
ja jatkuvaluontoinen syrjintä kuten partureiden naisia syrjivät hinnat ovat. Tätä tulkintatapaa jatkokehittelemällä valtuutettu päätyi lausunnossaan siihen, että joka torstai ilmenevä naisille tarjottu alennus ei ole sen laatuista miehiin kohdistuvaa syrjintää, että valtuutettu pitäisi jatkotoimenpiteitä aiheellisina. Perusteluksi tässä asiassa osoittamalleen passiivisuudelle valtuutettu esitti tulkintansa tasa-arvolain tavoitteista. Tämän tulkinnan mukaan ”tasa-arvolain tavoitteena on naisten aseman parantaminen, erityisesti työelämässä” (valtuutetun lausunto 7/59/99).

Jos juristin koulutuksella varustetut tasa-arvoviranomaiset päätyvät omissa lausunnoissaan tällaisiin tulkintoihin lain tavoitteesta, ei ole ihme, että STM:n tasa-arvoyksikössä ja muiden viranomaisten keskuudessa ilmenee vielä vahvemmin ajatus siitä, että tasa-arvolain tavoitteena on nimenomaan naisten aseman parantaminen. Tällainen ajatus voi johtaa erittäin vakaviin miehiin kohdistuviin syrjintätapauksiin.

Esimerkkinä mustavalkoisesta naisia suosivasta tasa-arvoajattelusta oli erään kunnan päätös palkata naisvaltaiseen kouluun yksi naisopettaja lisää – siten, että pätevin hakija (mies) jätettiin valitsematta. Pätevimmän hakijan sivuuttamista perusteltiin sillä, että kunnan tasa-arvosuunnitelmaan oli kirjattu ajatus siitä, että naisten asemaa työelämässä tulee edistää ja että työhönotossa voidaan siksi suosia naisia. Kunnan tekemä päätös on EU:n tuomioistuinpäätösten vastainen, koska EU:n mukaan myös miehet voivat toisinaan olla heikommassa asemassa oleva sukupuoli. Tässä tapauksessa näyttäisi siltä, että kyseisessä koulussa (jonka opettajakunta oli hyvin naisvaltainen) olisi ollut tasa-arvolain perusteella mahdollista jopa lievästi suosia miespuolisia hakijoita. Suomen tasa-arvolain perusteluosaan sisältyvä ajatus naisten aseman parantamisesta on kuitenkin johtanut siihen, että kyseisen kunnan tasa-arvosuunnitelmaa tulkittiin vain naisten eduksi (ks. Malmi 2009, s. 270).

One Response to Lausunto oikeusministeriön työryhmämietinnöstä

  1. Tom sanoo:

    Hyvä teksti. Todennäköisesti sillä ei kuitenkaan ole haluttua vaikutusta, koska feministillä on valtionhallinnossa näissä asioissa niin vahva asema. Mitä sitten tapahtuu?

    Yhteistyölinjan ohella pitäisi ehkä olla valmiutta kärjistää suhteita sellaisiin virallisiin tahoihin, jotka selkeästi ajavat feminististä agendaa, viime kädessä ministereihin. Muuten asiat uhkaavat unohtua ja hautaantua.

    Eduskunnasta pitäisi löytyä edustajat, jotka kannattavat tasa-arvoa eivätkä pelkää uhmata feminististen tasa-arvodiskurssien hegemoniaa. Mediasta myös. Joku Matti Apunen varmasti julkaisee myös ”epäkorrekteja” tekstejä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: