Miesliikkeen historiaa Yhdysvalloissa vuosina 1970-1980

Miesliikkeen alku Yhdysvalloissa voidaan sijoittaa 1960-luvun loppupuolelle. Miesliike omaksui liberaalifeminismin esittämät ideat, joissa tavoiteltiin tasa-arvoa ja vapautumista sukupuolirooleista. Miehet alkoivat kysyä, mitä naisliike merkitsee meidän miesten kannalta?

Miesten vapautusliikkeen (men’s liberation movement) ensimmäiset aktiivit 1970-luvun alussa olivat psykologeja. Ruth Hartleyn vuonna 1959 kirjoittama artikkeli ”Sex Role Pressures and the Socialization of the Male Child” kanonisoitiin perustavanlaatuiseksi työksi. Sosiaalisesti tuotetut rooli tuottavat symmetriset (mutta epätasa-arvoiset) sukupuoliroolit, jotka jättävät miehet ansaan vieraannuttaviin, epäterveellisiin ja feminiinistä aliarvostaviin ahtaisiin sukupuolirooleihin. Siitä tuli perusta miesten vapautusliikkeen diskursseille ja käytännöille.

Miesten vapautusliikkeen aloittajana voidaan pitää Jack Sawyerin kirjaa ”On Male liberation” (1970, 1): ”Miesten vapautusliike tähtää sukupuoliroolien mukaisten stereotyyppien vapauttamiseen, eli siihen, että mieheys tai naiseus saavutetaan tietyn käytöksen avulla. – – Jos miehet eivät voi käyttäytyä vapaasti, he eivät silloin voi itkeä vapaasti, osoittaa hellyyttä tai heikkoutta, koska niitä pidetään feminiinisinä piirteinä. Täysi ihmisyyden käsite merkitsee sitä, että miehet ja naiset voivat olla heikkoja ja vahvoja, aktiivisia ja passiivisia ja mikään inhimillinen ominaisuus ei ole yhden sukupuolen etuoikeus.”

Miesten vapautusliike tarkasteli erityisesti miehiä syrjiviä ja rajoittavia sukupuolirooleja. Sen seurauksena ilmestyi lukuisia kirjoja, kuten Warren Farrellin ”The Liberated Man” (1974), Marc Feigen Fasteaun ”The Male Machine” (1974) ja Jack Nicholsin ”Men’s Liberation” (1975).

Miesten vapautusliike esitti, että sukupuoliroolit ovat pikemmin sosiaalisesti tuotettuja käyttäytymisen muotoja kuin biologisia välttämättömyyksiä. Psykologi Robert Brannonin hyvin vaikutusvaltainen artikkeli ”The Male Sex Role: Our Culture’s Blueprint of Manhood and What It’s Done for Us Lately,” teki yhteenvedon maskuliinisuuden neljästä pääsäännöstä: ”No Sissy Stuff, Be a Big Wheel, Be a Sturdy Oak, and Give ’em Hell.” Nuo säännöt olivat sosiaalisesti tuotettuja; ne alistivat ja haittasivat miehiä.

Miesten vapautusliikkeen tavoitteena oli lopettaa seksismi. Liike korosti maskuliinisesta roolista miehille koituvien kustannusten suuruutta samalla kun se tuki feministisiä tavoitteita. Miesten vapautusliike hyväksyi ajatuksen siitä, että seksismi oli ongelma naisille ja että feminismi oli välttämätön liike sukupuolten tasa-arvon kannalta. Toisaalta he korostivat maskuliinisen roolin tuottamia suuria kustannuksia miesten terveydelle, tunne-elämälle ja ihmissuhteille. Miesten vapautusliike yritti houkutella miehiä feminismin kannattajiksi tuottamalla diskurssia, jonka mukaan maskuliininen rooli oli köyhä, epäterveellinen ja jopa kuolemanvaarallinen miehille. Siten liike pyrki yhtä aikaa kiinnittämään huomiota sekä miesten institutionaaliseen valtaan että maskuliinisuuden tuottamiin kustannuksiin.

Toisin kuin jotkut naisten ongelmat, miesten ongelmia ei voida poistaa lainsäädännön avulla. Miehellä ei ole suoraa kohdetta, johon hän voisi kritiikkinsä kohdistaa. Silti hän on alistettu niille kulttuurisille voimille, jotka kieltävät häneltä hänen tunteensa. Mies hyväksyy sen myytin, että valta ja etuoikeudet ovat miehillä, vaikka kaikki kriittiset tilastot, kuten elinikä, sairaudet, itsemurhat, rikollisuus, onnettomuudet, lapsuuden emotionaaliset ongelmat, alkoholismi ja huumeriippuvuudet osoittavat päinvastaiseen suuntaan.(Goldberg 1976, 4-5)

Suurelta osin matriarkaalisessa yhteiskunnassamme seksuaalisuuden, avioliiton ja avioerolakien sosiaalinen organisoituminen jättää miehet pinteeseen ja ne näyttävät suosivan enemmän naisia kuin miehiä. Mies tietää, että jos hän menettää statusta, valtaa tai rahaa, hän menettää myös seksuaalisen kiinnostavuutensa. Siksi mies jatkaa menestyksen tavoittelua yhä kiihkeämmin, mutta silloin hänellä on yhä vähemmän kapasiteettia rakastaville suhteille. Jos hän ei tavoittele menestystä, hänestä vähemmän haluttava. (Goldberg 1976, 30)

Warren Farrell on ollut ehkäpä tunnetuin Yhdysvaltalaisen miesliikkeen hahmo. Hän suhtautui uransa alkupuolella positiivisesti feminismiin. Hänen mukaansa feminismillä oli tärkeä asema tietoisuuden herättäjänä. Miesten vapautusliikkeessä ajateltiin yleisemminkin, että feminismi tuotti sellaista tietoa, josta oli hyötyä miehille heidän elämässään.

Farrell ja Goldberg keräsivät katalogin miehenä olemisen kustannuksista yhteiskunnassa. Farrell esitti, että maskuliininen rooli on syynä miesten suurempaan kuolleisuuteen. Sen seurauksena miehillä on hyvin vähän emotionaalisia resursseja. Miehet sosiaalistetaan maskuliinisuuteen, koska se ainut tapa tulla hyväksytyksi miehinä. Miesten negatiiviset piirteet ovat siten vastaus heille tarjottuun rooliin. Goldbergin mukaan maskuliinisuus on hyvin pitkälti sitä, että osoitetaan muille, että mies on mies. (1976, 6) Miesten kehotetaan olevan kohteliaita, mutta kohteliaille
miehille sanotaan, että he ovat nössöjä. Miehiä kehotetaan olemaan herkkiä, mutta herkille miehille sanotaan, että he ovat liian riippuvaisia. Miehille sanotaan, että olkaa vähemmän suorituskeskeisiä, mutta vähemmän suorituskeskeiset miehet tuomitaan kunnianhimottomiksi. (Ashe 2007, 65)

Yhdysvaltaisten miesaktivistien tarinoissa toistui sama kaava kuin Farrellin elämänkaaren kohdalla. Ensin tuetaan liberaalifeminismiä siinä toivossa, että se vapauttaisi myös miehet seksismin kahleista, toiseksi turvaudutaan sukupuolirooliteoriaan seksismin ja miesten ahtaan roolin osoittamiseksi, kolmanneksi hylätään yhteistyö feministien kanssa, koska feministit eivät aio tehdä mitään miesten vapauttamiseksi ja neljänneksi siirrytään miesten oikeuspuheeseen, jossa feminismiä pidetään yhtenä keskeisenä syynä miesten ongelmiin.

1970-luvun loppupuolella miesten vapautusliike oli hävinnyt ja se jakautui sukupuolirooliteoriaan nojaavaan miesten oikeusliikkeeseen (men’s rights movement) ja profeministiseen liikkeeseen, joka rakensi puheensa miesten vallan ja etuoikeuksien tarkastelulle. Keskeisin ero miesten oikeusliikkeen ja profeministien välillä oli siinä, että miesten oikeusliikkeen mukaan sukupuoliroolit rajoittivat sekä naisten että miesten vapautta, jolloin kumpikin sukupuoli tulisi vapauttaa. Profeministinen miesliike korosti yhteistyötä feministien kanssa patriarkaatin ja miesten etuoikeuksien purkamiseksi.

1980-luvulle tultaessa miesten oikeusliikkeessä yleistyi ajattelutapa, jossa miehet nähtiin maskuliinisuuden uhreina monella tavoin ja esille nousi kysymys: miksi miesliikkeen kannattaisi tukea feminismiä, joka syrjii heitä vielä lisää, eikä aio tehdä mitään miesten ongelmien poistamiseksi?

Teksti: Henry Laasanen (perustuu pääosin Messnerin 1998 artikkeliin)

Lähteet

Ashe, F. 2007. The New Politics of Masculinity. NY: Routledge

Brannon, R. 1976. The male sex role: Our culture’s blueprint of manhood, and what it’s done for us lately. In The forty-nine percent majority: The male sex role, edited by Deborah S. David and Robert Brannon, 14-15, 30-32. Reading, MA: Addison-Wesley.

Farrell, W. 1974. The liberated man. New York: Random House.

Fasteau, M. F. 1974. The male machine. New York: McGraw-Hill.

Goldberg, H. 1976. The hazards of being male: Surviving the myth of masculine privilege. New York: Signet.

Hartley, R. E. [1959] 1974. Sex-role pressures in the socialization of the male child. Psychological Reports 5:457-68. Reprint, in Men and masculinity, edited by J. H. Pleck and J. Sawyer. Englewood Cliffs, NJ: Prentice-Hall.

Messner, M. A. The Limits of ”The Male Sex Role”: An Analysis of the Men’s Liberation and Men’s Rights Movements’ Discourse. Gender and Society, Vol. 12, No. 3 (Jun., 1998), pp. 255-276.

Sawyer, J. 1970. The male liberation movement. A workshop presented at the Women’s Liberation Teach-in, Northwestern University, 8 March. Published in revised form in 1970 as ”On male liberation,” Liberation (August-September-October).

Mainokset

One Response to Miesliikkeen historiaa Yhdysvalloissa vuosina 1970-1980

  1. Herätys profeministit sanoo:

    ”1980-luvulle tultaessa miesten oikeusliikkeessä yleistyi ajattelutapa, jossa miehet nähtiin maskuliinisuuden uhreina monella tavoin”

    Miehet ovat feminismin uhreja, eivät maskuliinisuuden. Älkää lukeko enää sitä kriittistä miestutkimusta.

    Nyt pitäisi voimalla tuoda julkisuuteen faktoja äitisuhteen monitahoisesta huonontumisesta -ihan sieltä kohdusssa olo ajasta imetysfaktoihin sekä yleisesti poissaolevaan ja koventuneeseen, feministiseen uraäiti ongelmaan.

    Samoin seksualisen yksinäisyyden vaikutuksia aikuisuudessa. Talouksistakin on jo lähes 50% yhden ihmisen talouksia.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: