Kannanotto STM:n selontekoon hallituksen tasa-arvopolitiikasta

Miesten tasa-arvo ry katsoo, että kaikki miesten tasa-arvo-ongelmat eivät tule riittävän selvästi esiin, mikäli ne pakotetaan joidenkin naisnäkökulmasta muodostettujen ennaltamäärättyjen teemojen sisälle. Katsomme, että selonteon päätason teemaksi pitäisi nostaa ”Miehet ja tasa-arvo”. Huomautamme, että samaa asiaa kannatettiin myös laajemmin kansalaisjärjestöjen kuulemistilaisuudessa. Näitä miesten tasa-arvo-ongelmia, joita on vaikea käsitellä selontekoon suunniteltujen pääteemojen puitteissa ovat mm:

1. Asevelvollisuus miehiin kohdistuvana sukupuolisyrjintänä.

2. Miehiin kohdistuva väkivalta
a. miehiin ja poikiin kohdistuva perheväkivalta.
b. poikalapsiin kohdistuvat sukuelinten silpomiset.
c. muu miehiin kohdistuva väkivalta.

3. Miesten naisia korkeampi syrjäytymisriski
a. heikko koulutustaso ja siihen kytkeytyvä työttömyys (vrt. nuorten miesten rajusti lisääntynyt työttömyys, joka ilmenee uusimmista tilastoista)
b. alkoholismi, asunnottomuus, huumeet, rikollisuus yms.

4. Miesten naisia alhaisempi elinikä, joka
a. aiheutuu pääosin sosiaalisista ja kulttuurillisista syistä (ei biologiasta)
b. ja joka estää sukupuolten välisen tosiasiallisen tasa-arvon toteutumisen.
Tämän tärkeän ”Miehet ja tasa-arvo” teemaa koskevan yleiskommentin lisäksi otamme kantaa myös selonteossa esitettyihin teemoihin.

Päätöksenteko: sekä yksityinen sektori että poliittinen päätöksenteko ja sen valmistelu

Päätöksenteko sosiaalityön ja perheneuvoloiden piirissä

Suurin osa sosiaalityöntekijöistä ja perheneuvoloiden henkilöstöstä on naisia. Tämä on johtanut tilanteeseen, jossa sosiaalitoimistojen ja perheneuvoloiden organisaatiokulttuurit, diskurssit ja toimintatavat ovat voimakkaasti sukupuolittuneita. Sosiaalityöntekijät muodostavat vahvan tunnesiteen naispuolisiin asiakkaisiinsa siinä missä miespuoliset asiakkaat jäävät heille etäisiksi (ks. Kuronen ym. 2004 ja Vuori 2001, s.148-155). Sosiaalityöntekijöiden ammatillisiin diskursseihin sekoittuu paljon vanhanaikaisia roolikäsityksiä ja maternalistisia uskomuksia äidin ylivoimaisuudesta ja erityisestä tärkeydestä lapsen elämässä isään verrattuna. Lisäksi sosiaalityöntekijöiden diskursseihin on sekoittuneena naispuolisen asiakaskunnan keskuudessa syntynyt ”roistodiskurssi”, joka esittää miehet roistoiksi ja syyllisiksi kaikkeen naispuolisten asiakkaiden kurjuuteen (ks. Natkin 1997, s. 195-197). Näitä roistodiskursseja vahvistetaan osin myös tasa-arvopolitiikan keinoin muodostamalla kuva siitä, että perheväkivallassa naiset ja lapset ovat uhreja ja miehet pahoinpitelijöitä. Näiden maternalististen diskurssien sekä roistodiskurssien vaikutuksesta ollaan päädytty tilanteeseen, jossa sosiaalityöntekijät systemaattisesti syrjivät miehiä omissa huoltajuuslausunnoissaan. Tämä käy ilmi sekä kotimaiseista että ulkomaisista tutkimuksista (mm. Sagi & Dvir 1993 ja Antikainen 2004). Myös tapauksissa, joihin liittyy perheväkivaltaepäily, sosiaalityöntekijät yleensä uskovat naista eivätkä miestä – ja usein eivät edes halua kuulla miehen versiota tapahtumista.

Nämä ongelmat on todettu jo 1970-luvulla useissa komiteamietinnöissä ja oikeustieteellisissä kirjoituksissa (mm. Hallitus 1970 ja Saarenpää, Mattila & Mikkola 1972). Tasa-arvoviranomaiset ja tasa-arvopolitiikan päätöksentekijät eivät ole kuitenkaan tehneet konkreettisia toimenpide-ehdotuksia miesten ja isien heikon aseman korjaamiseksi.

Miesten tasa-arvo ry esittää, että hallitus kirjaa selkeitä ja konkreettisia tavoitteita miehiä syrjivien organisaatiokulttuurien, toimintatapojen ja diskurssien pois kitkemiseksi sosiaalitoimen ja perheneuvolajärjestelmän piiristä. Esitämme, että sosiaalityöntekijöiden ja neuvolatyöntekijöiden tulee suorittaa kurssi siitä, miten he voivat kohdella mies- ja naispuolisia asiakkaitaan tasa-arvoisesti, ilman sukupuolisyrjintää. Kyseisellä kurssilla esiteltäisiin joukko todistetusti tapahtuneita miehiin kohdistuneita syrjintätapauksia sekä joukko kansainvälisiä tutkimuksia, jotka kuvailevat sitä, millä tavoin miehiä yleensä sosiaalitoimen kontekstissa syrjitään.

Päätöksenteko tasa-arvopolitiikan piirissä

Toinen päätöksenteon osa-alue, jolla miehet ovat erityisen heikossa asemassa, on tasa-arvopolitiikka. STM:n tasa-arvoyksikön koko henkilöstö on naisia. Joukossa ei ole yhtään miesten tasa-arvo-ongelmiin perehtynyttä työntekijää. Myöskään hallituksen tasa-arvopoliittista selontekoa valmistelevassa työryhmässä ei ole yhtään sellaista asiantuntijajäsentä, joka tuntisi kunnolla miesten tasa-arvo-ongelmat. Tasa-arvovaltuutetun toimiston työntekijöistä noin 90% on naisia. TANE:ssa on vakioedustus kahdella naisjärjestöllä, mutta ei yhdelläkään miesjärjestöllä.

Tasa-arvopolitiikan voimakas naisvaltaisuus on johtanut tasa-arvopolitiikan ja sen valmistelun sisällä miehiä syrjiviin käytäntöihin. Miesten tasa-arvo-ongelmia ei ole nostettu esiin omaksi teemakseen, vaan niitä käsitellään naisten tasa-arvo-ongelmien ”alaviitteinä” – tai sitten ne jätetään kokonaan käsittelemättä, koska sallitut puheenaiheet on jo sovittu etukäteen, ja miesten tasa-arvo-ongelmat on ulkoistettu näiden ongelmien joukosta. Tällainen käytäntö, jossa miehet pakotetaan puhumaan omista tasa-arvo-ongelmistaan naisten tasa-arvo-ongelmien alaviitteinä, on mielestämme tasa-arvolain hengen vastainen: Se on miehiin kohdistuvaa epäsuoraa syrjintää.

Päätöksenteko rikosoikeudenkäynneissä

Kansainväliset tutkimukset osoittavat, että miehiä syrjitään rikosoikeudenkäynneissä systemaattisesti kaikissa niissä teollisuusmaissa, joissa tätä aihetta on tutkittu (mm. Jeffries 2005 ja Gelsthorpe & Loucks 1997, p. 26-29). Tämä syrjintä ilmenee siten, että naispuolisiin syytettyihin sovelletaan seksistisiä periaatteita, joiden mukaan nainen on heikompi astia ja siksi hän ei kestäisi vankeutta yhtä hyvin kuin mies. Lisäksi ajatellaan, että naisia ei voi laittaa vankilaan, koska heidän lapsensa kärsisivät siitä. Samanlaista ajatusta ei sovelleta siihen, ettei lasten isää voisi laittaa vankilaan.

Edellä kuvatut tilastot sekä seksistiset argumentit osoittavat, että on todennäköistä, että myös Suomessa miehiä syrjitään systemaattisesti rikosoikeudenkäynneissä. Tätä hypoteesia tukee Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tietokanta, jonka mukaan suomalaisella miehellä on nelinkertainen todennäköisyys joutua vankilaan törkeästä pahoinpitelystä naiseen verrattuna (Optula 2005).

Miesten tasa-arvo ry esittää, että hallitus velvoittaa Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen selvittämään sen, johtuuko erittäin suuri ero vankilaan joutumisen todennäköisyydessä todellakin sukupuolesta, vai selittyykö se joillain muilla tekijöillä (kuten esimerkiksi rikosrekisterin pituus tms.).

Päätöksenteko palveluja tuottavissa yrityksissä ja niitä valvovien viranomaisten piirissä

Palveluyritykset tavoittelevat voittoa. Siksi ne pyrkivät hinnoittelemaan sillä tavoin, että saisivat parhaimman mahdollisen voiton. Tämä on johtanut siihen, että miehiltä peritään laajamittaisesti kalliimpaa maksua esimerksi ravintoloissa, laivaristeilyillä, vakuutuslaitoksissa, kuntosaleilla, raviradoilla sekä teattereissa. Tämä on mielestämme vakavaa sukupuolisyrjintää, jonka vakavuus paljastuu, jos sitä vertaillaan siihen kuvitteelliseen tapaukseen, että vaikkapa romaneilta tai somaleilta perittäisiin kaksinkertainen hinta ”valkolaisiin” verrattuna.

Vaadimme, että hallitus ottaa nykyistä selkeämmin kielteisen kannan sukupuoleen perustuvaan syrjivään hinnoitteluun. Nykyisin on vallalla tasa-arvovaltuutetun toimistossa muotoutunut kanta, jonka mukaan syrjintä on sallittua, kunhan se on kampanjaluonteista. Toisaalta pysyväisluonteinen syrjivä hinnoittelu kielletään esimerkiksi kampaamoissa. Miesten tasa-arvo ry katsoo, että Tasa-arvovaltuutetun toimisto on syyllistynyt miehiin kohdistuvaan epäsuoraan syrjintään muodostamalla toimintapolitiikan, jonka mukaan kampanjaluontoinen (lähes aina miehiin kohdistuva) syrjintä on sallittua, mutta pysyväisluontoinen syrjintä on kiellettyä. Edellytämme, että hallitus täsmentää tasa-arvolakia sillä tavoin, että myös kampanjaluontoinen syrjintä selkeästi kielletään.

Päätöksenteko kunnissa ja tasa-arvoviranomaisten keskuudessa

Tutkimukset osoittavat, että jotkin kunnat ovat ymmärtäneet tasa-arvolain tavoitteen väärin: Tämän tulkinnan mukaan tasa-arvolain tavoitteena on naisten aseman parantaminen – ei tasa-arvon edistäminen. Tämä virheellinen tulkinta on joissain tapauksissa johtanut siihen, että pätevin työnhakija on kunnassa jätetty valitsematta. Kaiken lisäksi tällaista on tapahtunut tilanteessa, jossa on haettu työntekijää erittäin voimakkaasti naisvaltaiseen organisaatioon. Mikäli kunnissa osattaisiin tulkita tasa-arvolakia oikein, tiedostettaisiin se, että tasa-arvolain tavoitteena on tasa-arvon edistäminen. Tasa-arvolain henkeen kuuluu myös segregaation purkaminen. Tämä tarkoittaa sitä, että naispuolisia työntekijöitä ei saisi missään tapauksessa suosia silloin, jos haetaan työntekijää naisvaltaiseen organisaatioon.

Kunnissa on myös alettu soveltaa toisinaan tasa-arvoajattelua siten, että sen on tulkittu tarkoittavan yleistä naisten suosimista kaikilla toimialoilla. Joissain kunnissa on perustettu nuorisotiloihin ”poikavapaita vyöhykkeitä” jonne pojilla on pääsy kielletty. On myös järjestetty untivuoroja, joihin vain naiset saavat osallistua. Katsomme, että tämä on syrjintää miehiä ja poikia kohtaan, ellei miehille ja pojille järjestetä jotain vastaavaa ”mieserityistä” toimintaa.

Myös tasa-arvovaltuutetun toimisto tulkitsee tasa-arvolakia toisinaan virheellisesti. Eräässä päätöksessään tasa-arvovaltuutettu ei suostunut ryhtymään toimenpiteisiin miehiin kohdistuvan syrjinnän lopettamiseksi. Perusteluna esitettiin se, että ”tasa-arvolain tavoitteena on naisten aseman parantaminen, erityisesti työelämässä” (Tasa-arvovaltuutettu 1997).

Miesten tasa-arvo ry esittää, että hallitus täsmentää tasa-arvolakia siten, että kaikille käy selväksi se, että lain yksiselitteisenä tavoitteena on tasa-arvon edistäminen – ei siis pääasiallisesti tai pelkästään naisten aseman parantaminen työelämässä.

Päätöksenteko terveydenhuoltoon liittyen

Miesten terveyden edistämiseen panostetaan tilastojen mukaan vähemmän julkisia varoja kuin naisten terveyden edistämiseen. Tämäkin voidaan tulkita sukupuolisyrjinnäksi. Kyseessä on joko epäsuora miehiin kohdistuva syrjintä, joka ilmenee sellaisten terveydenhuollon menettelyjen muodossa, jotka ovat päältä katsoen rationaalisia, mutta jotka tosiasiallisesti saattavat miehet naisia heikompaan asemaan (esim. se, ettei miehille tarjota eturauhassyöpien seulontoja julkisin varoin). Toisaalta kyseessä voi olla osin myös rakenteellinen syrjintä, eli perinteinen sukupuolijärjestelmä sekä siihen liittyvät rooliodotukset, joiden mukaan miehet eivät saa ”turhaan” juosta lääkärissä vaivojaan valittamassa.

Työelämä sekä työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen

Työelämä

Neljäsosa työelämässä tapahtuvasta sukupuolisyrjinnästä kohdistuu miehiin. Tämä tulos käy ilmi sekä tasa-arvobarometrista (Melkas 2004, p. 25) että sukupuolisyrjintää käsittelevästä tuoreesta väitöskirjasta (Malmi 2009).

Miesten tasa-arvo ry esittää, että hallitus velvoittaa tasa-arvovaltuutetun toimiston tuottamaan työelämässä tapahtuvan syrjinnän sukupuolijakaumaa koskevia seurantatilastoja joka vuosi. Ilman tämänkaltaisia tilastoja miesten suuri osuus syrjityistä unohtuu julkisuudessa, ja työelämässä tapahtuva syrjintä ajatellaan pelkästään naisten ongelmaksi.

Miesten perhesuhteet ja vanhemmuus

Miesten asemaa perheessä tulee vahvistaa. Miesten tasa-arvo ry vaatii miesten aseman edistämistä perheissä sekä perheisiin liittyvissä keskusteluissa. Tähän liittyen esitämme, että kouluterveydenhuollon piirissä luovutaan käytännöistä, joiden mukaan lapselle merkitään tietojärjestelmiin ensisijainen vanhempi (äiti) ja ”toissijainen vanhempi” (isä). Isät ovat mielestämme yhtä tärkeitä ja arvokkaita vanhempia kuin äiditkin.

Naisiin kohdistuva väkivalta

Miesten tasa-arvo ry korostaa, että suurin osa väkivallasta kohdistuu miehiin. Siksi tasa-arvopolitiikkaan pitäisi nostaa teema ”Miehiin kohdistuva väkivalta” omaksi teemakseen. Tämän teeman puitteissa käsiteltäisiin miehille tyypillisiä ongelmia kuten miehiin kohdistuva väkivalta sotien kontekstissa, miehiin kohdistuvat pahoinpitelyt julkisilla paikoilla, miehiin kohdistuma parisuhde- ja perheväkivalta sekä poikalapsiin kohdistuva perheväkivalta ja sukupuolielinten rituaaliset silpomiset.

Toinen vaihtoehto, jota kannatamme, on se, että väkivalta-aihetta käsiteltäisiin ensisijaisesti teeman ”Parisuhde- ja perheväkivalta” sisällä. Tällöin vakavan huomion kohteeksi tulisi nostaa luotettavat suomalaiset tilastot, joiden mukaan noin 30-40% parisuhde- ja perheväkivallasta kohdistuu miehiin (Siren ym. 2007 ja Optula 2004). Tämän lisäksi tulisi huomioida myös uudet pohjoismaiset tutkimukset, joiden mukaan 66% parisuhdeväkivallan uhreista on nuoremmissa ikäryhmissä miehiä (Tidsskr Nor Lægeforen 2003; 123:2016-20). Tämä kuvastaa ilmeisesti kehityksen suuntaa Suomessakin, joten tilannetta tulisi tarkkaan seurata luotettavin tutkimuksin ja tilastoin. Näissä tutkimuksissa tulisi selkeästi mitata miehiin kohdistuvan parisuhde- ja perheväkivallan laajuutta vastaavalla tavalla kuin Usko, toivo, hakkaus –tutkimuksessa on tehty.

Mikäli naisiin kohdistuva väkivalta käsitellään omana teemanaan ja samalla unohdetaan miehiin kohdistuva väkivalta, syyllistytään yhdistyksemme mielestä miesten ongelmien vähättelemiseen. Samalla muodostetaan diskursseja, jotka johtavat helposti miehiä syrjiviin hallinnollisiin käytäntöihin: Esimerkiksi odottavilta äideiltä kysytään, ovatko he joutuneet parisuhdeväkivallan uhreiksi. Sitä heiltä ei kuitenkaan kysytä, ovatko he itse olleet väkivaltaisia miestään kohtaan. Tällaiset diskurssit ja käytännöt ovat vaarallisia myös lastensuojelun kannalta, koska ne piilottavat sen mahdollisuuden, että myös lasten äiti saattaa olla väkivaltainen perheenjäseniään kohtaan. Lisäksi ne heikentävät miesten asemaa huoltajuusriidoissa, joissa toinen osapuoli helposti ottaa aseekseen väkivaltaisuuteen liittyvät syytökset.

Koulutus ja tutkimus

Poikien syrjäytymisriski

Tutkimusten mukaan pojilla on huomattavasti suurempi riski syrjäytyä kouluiässä esimerkiksi koulun keskeyttämisen muodossa kuin tytöillä. Tämä on todellinen tasa-arvo-ongelma, jonka merkittävyyttä ei poista se, että vanhempien sosiaaliluokka ennustaa nuorten syrjäytymistä vielä voimakkaammin kuin sukupuoli. Myöskään se ei poista syrjäytyneiden poikien ongelmia, että jotkut keskiasteen tutkinnon suorittaneet miehet pääsevät yhtä hyville palkoille kuin maisteri- ja tohtoritason naiset.

Esitämme, että hallitus kirjaa selkeitä tavoitteita poikien syrjäytymisriskin vähentämiseksi sekä seuraa näiden tavoitteiden toteutumista systemaattisesti omissa tasa-arvopoliittisissa selonteoissaan. Lisäksi esitämme, että hallitus teettää tutkimuksen siitä, miksi niin harvat nuoret miehet suorittavat Suomessa korkeakoulututkinnon nuoriin naisiin verrattuna. On huomattava, että hallitus piti maahanmuuttajien kotoutumisselvityksessä vakavana ongelmana maahanmuuttajien vähäistä suhteellista osuutta korkeakoulutetuista. Samalla tavoin myös miesten alhainen suhteellinen osuus korkeakoulututkinnon suorittaneista on vakava tasa-arvo-ongelma, joka tulisi korjata.

Sukupuolen tutkimus

Sukupuolen tutkimusta kutsutaan Suomessa nykyisin naistutkimukseksi. Toisaalta naistutkimuksesta käytetään kansainvälisesti synonyymiä ”the feminist theory”. Toisin sanoen, jos mies on kiinnostunut sukupuolen merkityksestä miesten elämässä, hän joutuu opiskelemaan naistutkimusta tai feminististä teoriaa. Tämä on mielestämme miehiin kohdistuvaa sukupuolisyrjintää, jota voisi verrata siihen, että poliisiksi haluavat naiset joutuisivat menemään opiskelemaan ”poliisimieskouluun”.

Esitämme, että hallitus turvaa sukupuolentutkimuksen resurssit Suomessa kuitenkin siten, että tieteenalan nimi muutetaan sukupuolentutkimukseksi. Tämän tutkimusalan alle pitäisi perustaa ainakin yksi miesten tasa-arvo-ongelmien tutkimukseen ja opetukseen keskittynyt virka.

Valtavirtaistaminen tasa-arvopolitiikan strategiana

Yleistä

Valtavirtaistaminen on erittäin lupaava strategia, jonka avulla tasa-arvoajattelu ja sukupuolinäkökulma saatetaan saada mukaan kaikkeen hallintoon. Vaarana on kuitenkin se, että valtavirtaistaminen ajatellaan keinoksi nimenomaan naisnäkökulman mukaanottamiseksi kaikkeen päätöksentekoon (ks. Pentikäinen 2002, s. 87). Tämä uhka johtuu siitä, että tasa-arvolaissa ja tasa-arvopolitiikan perusteissa ei ole määritelty, onko tasa-arvopolitiikan tavoitteena sukupuolten välisen tasa-arvon edistäminen vai naisten aseman parantaminen.

Miesten tasa-arvo ry esittää, että hallitus täsmentää valtavirtaistamisen käsitettä siten, että päästään eroon siitä virhekäsityksestä, jonka mukaan valtavirtaistaminen tarkoittaa samaa kuin naisnäkökulman soveltaminen. Samalla myös sukupuolivaikutusten arvioinnin käsitettä tulee täsmentää siten, että sillä tarkoitetaan molemmille sukupuolille koituvien vaikutusten arviointia – ei pelkästään naisille koituvien hyötyjen ja haittojen arviointia.

Asevelvollisuus

Vain miehiä koskeva asevelvollisuus on kaikkein vakavin miehiin kohdistuvan sukupuolisyrjinnän ilmentymä Suomessa. Se rikkoo YK:n ihmisoikeuksien julistusta vastaan määräämällä miehille selvästi enemmän velvollisuuksia kuin naisille, mikä täyttää sukupuolisyrjinnän tunnusmerkistön. Asevelvollisuutta on kuitenkin pyritty perustelemaan sillä, että ammattisotilaista muodostuva armeija tulisi liian kalliiksi.

Miesten tasa-arvo ry vaatii, että asevelvollisuutta koskevaa lainsäädäntöä on tarkasteltava sukupuolivaikutusten näkökulmasta: Mitä tosiasiallisia haittoja asevelvollisuudesta on miehille, ja millä tavoin tämä on miehin kohdistuvaa sukupuolisyrjintää? Aina, kun asevelvollisuuslakia muutetaan, tulisi selvittää koko asevelvollisuuslain miehiä syrjivä luonne – ei pelkästään jotain yksittäistä pykälää, jota hallitus haluaa muuttaa.

Muu miehiä koskeva lainsäädäntö

Kun eduskunta muuttaa poikien ympärileikkauksia koskevaa lainsäädäntöä, on lain vaikutukset tutkittava sukupuolinäkökulmasta sekä selvitettävä, millä tavoin nykytilanne on sukupuolten välisen tosiasiallisen tasa-arvon vastainen, ja miten lain uudistamisella voitaisiin päästä eroon tästä miehiä koskevasta syrjinnästä. Myös ennen hedelmöityshoitoja koskevaa lakia olisi pitänyt suorittaa sukupuolivaikutusten arviointi. Miesten tasa-arvo ry:lle on tärkeää myös se, että kaikissa avioeroon liittyvissä laeissa ja hallinnollisissa ohjeissa asioita tarkastellaan sukupuolivaikutusten näkökulmasta.

Tasa-arvopolitiikan organisaatio ja sen muutokset

TANE

Miesten tasa-arvo ry esittää, että miesjärjestöille annettaisiin oikeus nimetä kaksi pysyvää asiantuntijajäsentä Tasa-arvoasiain neuvottelukuntaan.

STM:n tasa-arvoyksikkö

Miesten tasa-arvo ry esittää, että STM:n tasa-arvoyksikön työntekijöille annettaisiin koulutusta miesten tasa-arvo-ongelmiin liittyen. Toisena vaihtoehtona on harjoittaa sellaista rekrytointipolitiikkaa, että organisaation työntekijöiden vinoutunut sukupuolijakauma saadaan korjattua.

Tasa-arvovaltuutetun toimisto

Miesten tasa-arvo ry esittää, että valtuutetulle annetaan enemmän resursseja. Nämä uudet resurssit tulisi rekrytoida siten, että toimistoon saadaan lisää miesten tasa-arvo-ongelmien asiantuntijoita. Lisäksi yksikölle tulisi antaa tasa-arvokoulutusta miesten tasa-arvo-ongelmiin liittyen. Nykyisin ongelmana on se, että yksikössä on vallalla virhetulkintoja tasa-arvolain tavoitteeseen liittyen.

Miesten tasa-arvo ry
Puheenjohtaja Juuso Erno Varapuheenjohtaja Pasi Malmi

Lähdeluettelo:

Antikainen, Mari 2004: Sosiaalityöntekijän ammatillinen ymmärrys eroon liittyvässä huolto- ja tapaamisneuvottelussa: Foucault’lainen diskurssianalyysi Pohjois-Savolaisten sosiaalityöntekijöiden ammatillisista asiantuntija-käytännöistä. Kuopion yliopisto. Sosiaalityön ja sosiaalipedagogiikan laitos.Hallituksen komiteamietintö 1970: A 8, p. 101

Jeffries, Samantha 2005: Gender differentiation in criminal court outcomes, http://www.crime.co.nz/c-files.asp?ID=12365

Kuronen, Marjo 1995: Naiset kohtaavat neuvolassa, kirjoitus teoksessa ”Naiset yksityisen ja julkisen rajalla”, toim. Leena Eräsaari, Raija Julkunen and Harriet Silius. Vastapaino. Tampere 1995.

Nätkin, Ritva 1994: Väestöpolitiikka, abortti ja äitiys – hyvinvointivaltion ammattilaisten ja naisten suhteen tarkastelua, kirjoitus teoksessa “Naisten hyvinvointivaltio”, toim. Anttonen, Henriksson & Nätkin, Vastapaino. Tampere 1994.

Optula 2004: ” Suomalaisten turvallisuus 2003.” Vuoden 2003 haastattelututkimuksen ennakkotietoja suomalaisten tapaturmien ja rikosten kohteeksi joutumisesta ja pelosta. Liitetaulukko 5. Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos. Tutkijat: Markku Heiskanen & Reino Sirén & Kauko Aromaa. http://www.optula.om.fi/24727.htm (2009-01-01).

Optula 2005: Tietokanta suomalaisista rangaistuksista. Tietokantakyselyjen suorittajana, Ville Hinkkanen, Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos.

Pentikäinen, Merja 2002: Tasa-arvoperiaate ihmisoikeusperiaateena. Kansainväliset ihmisoikeudet ja naiset – näkymättömästä näkyvämmäksi, kirjoitus teoksessa ”Tasa-arvopolitiikan haasteet”, toim. Anne Maria Holli, Terhi Saarikoski and Elina Sana. Tasa-arvoasiain neuvottelukunta. WSOY

Saarenpää, Mattila & Mikkola 1972: Holhous – yhteiskunnallinen ongelma : luentoja holhousoikeudesta yhteiskunnallisen kontrollin osana. Ahti Saarenpää, Heikki Mattila, Matti Mikkola. Tammi, Helsinki 1972.

Sagi, Abraham & Dvir, Rachel 1993: Value Biases of Social Workers in Custody Disputes. Children and Youth Services Review, Nr 15, 27–42.

Siren ym. 2007: Suomalaisten kokema väkivalta 1980–2006. Reino Siren, Janne Kivivuori, Juha Kääriäinen & Mikko Aaltonen. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimustiedoksiantoja 74. Helsinki 2007.
Tasa-arvovaltuutettu 1997: Tasa-arvovaltuutetun lausunto, diaarinumero 5/52/97.
Vuori, Jaana 2001: Äidit, isät ja ammattilaiset. Tampere University Press, Tampere.

Tidsskr Nor Lægeforen 2003: http://www.tidsskriftet.no/index.php?vp_SEKS_ID=850018

Mainokset

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: