Lausunto sopimusluonnoksesta naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemiseksi

tammikuu 28, 2010

Miesten tasa-arvo ry:n lausunto (28.01.2010): Sopimusluonnos naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemistä ja niiden vastaista toimintaa koskevaksi yleissopimukseksi (Lausuntopyyntö HEL7848-30)

Lausunto

Miesten tasa-arvo ry:n mukaan esitys yleissopimukseksi on miesten (ja lasten) oikeuksien kannalta monella tapaa ongelmallinen. Sopimusehdotus asettaa naiset miehiä arvokkaampaan asemaan, koska naisiin kohdistuvaa väkivaltaa pidetään sopimuksessa erityisen vakavana asiana. Mielestämme naiset ja miehet tulee asettaa samanarvoisiksi väkivallan uhreina. Väkivallaton kohtelu tulee olla yhtälailla niin miesten kuin naistenkin oikeus. Luonnollisesti oikeusvaltiossa myös rikoksista syytettyjä on jo maamme perustuslain mukaan kohdeltava lain edessä samanarvoisesti syntyperästä, sukupuolesta tms. riippumatta.

Naisten asemaa uhreina korostavaa ns. sukupuolittuneen väkivallan teoriaa ei pitäisi käyttää yksipuolisesti yleissopimuksen perustana, koska se on vain eräs monista väkivallan tutkimuksen paradigmoista. Sukupuolittuneen väkivallan teoria tuottaa ideologisen ennakkoasenteen, joka asettaa miehet jo lähtökohtaisesti huonompaan asemaan.

Miesten tasa-arvo ry. esittääkin, että esitystä ei pidä hyväksyä, eikä po. lainsäädännön perusteita tule rakentaa sukupuolittuneen väkivallan paradigman perustalle.


Lähisuhdeväkivallan tutkimuksen tila Suomessa

marraskuu 5, 2009

TIEDOTE Julkaisuvapaa 2.11.2009

LÄHISUHDEVÄKIVALLAN TUTKIMUKSEN TILA SUOMESSA

Miesten tasa-arvo ry:n 2.11.2009 järjestämässä keskustelutilaisuudessa ”Väkivaltatutkimuksen uusi tilanne” luotiin väkivaltatutkimuksen asiantuntijoiden puheenvuorojen kautta katsaus tämänhetkiseen lähisuhdeväkivallan tutkimuksen tilanteeseen Suomessa. Erityisesti esille nostettuina olivat viimeaikaiset tutkimustulokset, jotka merkittävällä tavalla asettavat kyseenalaiseksi ns. ”sukupuolittuneen väkivallan” tutkimusparadigmasta käsin avautuvan ymmärryksen suomalaisen lähisuhdeväkivallan luonteesta.

Sukupuolittuneen väkivallan tutkimusparadigmasta käsin tuotetut tutkimustulokset ovat Suomessa tähän asti lähes yksin luoneet sen näkökulman, josta käsin eri ministeriöissä läheisissä ihmissuhteissa esiintyvää väkivaltaa hahmotetaan, ja jonka varassa väkivallan ehkäisyyn tähtääviä ohjelmia kehitetään ja hallinnoidaan. Painopiste on tällöin siinä, että miehet nähdään ensi sijassa väkivallan tekijöinä ja naisen väkivallan kohteeksi joutuvina uhreina. Tämä on myös useimpien tutkimusasetelmien tiedonintressi Suomessa niiden selvitellessä lähisuhdeväkivaltaa ilmiönä.

Tuloksekas lähisuhdeväkivallan ehkäisytyö tulisi kuitenkin rakentua laaja-alaisemman tutkimuksellisen viitekehyksen varaan. Lähisuhdeväkivallasta tuotetun tutkimustiedon tulisi olla nykyistä monipuolisempaa.

LAPSIIN KOHDISTUVA VÄKIVALTA SEKÄ NUORTEN JA NUORTEN AIKUISTEN PARISUHDEVÄKIVALTA

Tutkimusparadigmasta riippumatta tiedetään, että eniten parisuhdeväkivaltaa esiintyy nuorten ja nuorten aikuisten parisuhteissa. Ensimmäiset seurustelu- ja parisuhteet, ja niistä saadut kokemukset, luovat kokemuksellisen perustan kaikille myöhemmille läheisille ihmissuhteille. Viimeaikaiset tutkimukset Suomessa antavat viitettä siihen suuntaan, että miehet nuorissa ikäluokissa joutuvat parisuhteissaan huomattavan paljon naisia useammin fyysisen väkivallan kohteiksi kumppaniensa taholta.

Toisaalta vielä varhaisemman perustan, niin väkivaltaisen käyttäytymisen kohteeksi joutumiselle, kuin väkivaltaiselle käyttäytymiselle läheisessä ihmissuhteessa, luovat lapsuuden kodin kasvuolosuhteet. Myös tältä saralta saadut tutkimustulokset puhuvat sen puolesta, että miesten korostaminen naisten edelle väkivaltaisina toimijoina, on tosiasioiden vääristelyä.

Lapsuuden perheessä sekä seurustelu- ja parisuhteissa esiintyvän väkivallan huomiointi niin tutkimuksellisesti, kuin auttamisjärjestelmän rakentamisen mielessä, olisi ensiarvoisen tärkeää, jos oikeasti halutaan vaikuttaa väkivallan ylisukupolvisuuden katkaisuun ja läheisissä ihmissuhteissa esiintyvän väkivallan vähenemiseen. Nykyisin vallalla olevasta tutkimusparadigmasta käsin tämä ei onnistu.

PARISUHDEVÄKIVALTA AIKUISSUHTEISSA

Miesten naisiin kohdistamaa väkivaltaa on Suomessa tutkittu kahdella laajalla naisille suunnatulla kyselytutkimuksella (1997 & 2005). Näistä kyselytutkimuksista erityisesti ensimmäinen, ”Usko, toivo, hakkaus”, ja siitä saadut tulokset ovat synnyttäneet ymmärryksellisen perussävelen suomalaisille lähisuhdeväkivallasta ilmiönä. Tätä kautta ymmärrys on tietysti puutteellinen, koska asiaa on kysytty vain toisen sukupuolen edustajilta, ja tällöinkin ollaan oltu kiinnostuneita vain väkivallan kohteeksi joutumisista, ei naisten itsensä tekemästä väkivallasta.

Nuoria ikäluokkia lukuun ottamatta naisten miehiin kohdistamasta väkivallasta ei Suomessa tiedetä juuri mitään. Aihetta ei ole edes yritetty tutkia vastaavalla tavalla, kuin miesten naisiin kohdistamaa väkivaltaa. Kyse suomalaisen lähisuhdeväkivallan katvealueista ei näin ollen palaudu pelkästään tutkimusparadigman valintaan, vaan kyse on myös poliittisen tahdon puutteesta. Riittävää tahtotilaa ei ole ollut, että naisten miehiin kohdistamaa väkivaltaa oltaisiin ryhdytty selvittämään.

Viimeisin Tasa-arvobarometri (2008) antaa viitettä siitä, että miehet pelkäävät enemmän kuin naiset kotonaan mahdollisen väkivallan kohteeksi joutumista. Läheisissä ihmissuhteissa esiintyvää väkivaltaa ja sen ehkäisyksi tehtävää työtä hallinnoidaan Suomessa kuitenkin osana tasa-arvopolitiikkaa, jonka keskeisenä linjauksena on se, että ensisijainen ongelma on naisiin kohdistuva väkivalta. Näin ollen tutkimuksellisten resurssien voidaan jatkossakin olettaa suuntautuvan lähinnä naisiin kohdistuvan väkivallan selvittelyyn.

Lähisuhdeväkivallassa sukupuolten eroja korostavien ideologisten teorioiden oheen tarvitaan empiiristen tosiasiahavaintojen varaan rakentuvaa lähestymistapaa, joka täysimääräisesti huomioi sen, minkälainen tarkasteltavana oleva ilmiö on 2000-luvun Suomessa. Tämä luo perustaa myös uudenlaiselle suomalaisen kulttuurin huomioivalle teoriatiedolle, joka puolestaan voi auttaa aiempaa tehokkaampaan lähisuhdeväkivallan ehkäisyyn.

Keskustelutilaisuus aiheesta Väkivaltatutkimuksen uusi tilanne

Keskustelutilaisuus aiheesta Väkivaltatutkimuksen uusi tilanne

Tilaisuuden puhujat vasemmalta oikealle: Pasi Malmi, Aune Flinck, Jukka Relander, Venla Salmi, Juhani Iivari, Kari Uotila, Hannu T. Sepponen

Tilaisuuden puhujat vasemmalta oikealle: Pasi Malmi, Aune Flinck, Jukka Relander, Venla Salmi, Juhani Iivari, Kari Uotila, Hannu T. Sepponen

Kuvia tilaisuudesta

Taulukko: Parisuhdeväkivallan sukupuolijakaumaa koskevat tutkimustulokset Suomessa ja lähteet.


Lausunto oikeusministeriön läheissuhteissa ja työpaikalla tapahtuvan lievän pahoinpitelyn työryhmämietinnöstä

lokakuu 5, 2009

Läheissuhteissa ja työpaikalla tapahtuvan lievän pahoinpitelyn rangaistavuutta pohtinut työryhmä ehdottaa, että rikoslain 21 luvun 7 ja 16 pykäliä muutettaisiin niin, että määrätyin ehdoin lievä pahoinpitely käsiteltäisiin oikeudessa lain tarkoittamana perusmuotoisena pahoinpitelynä. Tällöin kyseessä olisi samalla virallisen syytteen alainen rikos. Työryhmä toteaa, että ehdotettu muutos on lakiteknisesti uusi ja ainutkertainen ratkaisu. Kyseinen muutos merkitsisi, että tekijän ja uhrin läheinen suhde säädettäisiin erityisperusteeksi pahoinpitelyn tunnusmerkistön soveltamisessa.

Työryhmän toimeksiantoa on edeltänyt toukokuussa 2007 oikeusministerin esittämä pohdiskelu siitä, tulisiko lähinnä tekijän ja uhrin fyysisen voimakkuuden ero ottaa pahoinpitelyjen rangaistusten ankaroittamisperusteeksi. Pohdiskelu ei johtanut toimiin oikeusministeriössä, koska työryhmä katsoi asian ilmeisesti oikeusteoreettisesti hankalaksi.

Aiemmin jo vuonna 2004 Sosiaali- ja terveysministeriön perheosasto ehdotti naisiin kohdistuvien pahoinpitelyjen rangaistusten koventamista. Oikeusministeriö ja STAKES torjuivat ehdotuksen oikeusjärjestelmäämme ja yksilöiden yhdenveroisuuden periaatteeseen sopimattomana.

Esitetty lakimuutos näyttää lakitekstin tasolla päällisin puolin hyväksyttävältä. Tahdomme kuitenkin tuoda esiin, että myös sellaiset lait ja viranomaismenettelyt, jotka näyttävät päällisin puolin rationaalisilta, neutraaleilta ja hyväksyttäviltä, saattavat olla epäsuoraa sukupuolisyrjintää, mikäli ne tosiasiallisesti saattavat toisen sukupuolen toista huonompaan asemaan (Tasa-arvolaki, 7 §). Lue yhdistyksen lausunto oikeusministeriön työryhmämietinnöstä kokonaisuudessaan.


Yhdistyksen kannanotto STM:n selontekoon hallituksen tasa-arvopolitiikasta

kesäkuu 2, 2009

Miesten tasa-arvo ry kiittää mahdollisuudesta ottaa kantaa valtioneuvoston selontekoon naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta. Lausuntopyyntössä esitettiin seuraavaa:

Valtioneuvoston selonteko naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta tehdään nyt Suomessa ensimmäistä kertaa. Selonteon tavoitteena on arvioida suomalaista tasa-arvopolitiikkaa ja tasa-arvopoliittisia toimia eri politiikka-alueilla erityisesti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Arvioinnin lisäksi keskeinen osa selontekoa ovat esitykset tasa-arvopolitiikan tulevaisuuden linjauksiksi. Selontekoa valmisteleva työryhmä on juuri aloittanut toimintansa. Selonteko annetaan eduskunnalle syksyllä 2010.

Järjestöiltä ja muita kuultavilta tahoilta pyydetään kommentteja ja ehdotuksia erityisesti liittyen selonteon teemoihin ja selonteossa teemojen alla käsiteltäviin keskeisiin kysymyksiin. Selonteon pääteemat ovat:

– Päätöksenteko: sekä yksityinen sektori että poliittinen päätöksenteko ja sen valmistelu
– Työelämä sekä työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen
– Naisiin kohdistuva väkivalta
– Koulutus ja tutkimus
– Valtavirtaistaminen tasa-arvopolitiikan strategiana
– Tasa-arvopolitiikan organisaatio ja sen muutokset

Miesten tasa-arvo ry suhtautuu lausunnossaan kriittisesti jo ennalta lukkoon lyötyihin pääteemoihin, joissa miesten tasa-arvo-ongelmat eivät tule riittävän selvästi esiin. Yhdistyksen lausunto on luettavissa kokonaisuudessaan täällä.


Lausunto seksuaalista häirintää käsittelevän lain muutosehdotuksesta

huhtikuu 25, 2009

Seksuaalinen häirintä on vakava ongelma. On hyvä, että seksuaalisen
häirinnän ehkäisemiseen suhtaudutaan vakavasti. Miesten tasa-arvo -yhdistys haluaa kuitenkin kiinnittää huomiota seuraaviin asioihin lakiesityksessä:

1) Oikeusvarmuuden vaatimus: ihmisten on kyettävä tietämään etukäteen, mikä on sallittua ja mikä ei. Lakiesitys jättää liikaa tulkinnanvaraa. Se mikä on yhdestä viatonta flirttailua, voi olla toisesta ahdistelua. Häiritseväksi koetun käytöksen ei-toivottavuus pitäisikin aina olla kaikille osapuolille selvää ennen kuin oikeudellisiin toimiin ryhdytään.

2) Lain ei tule antaa mahdollisuuksia käyttää sitä kiristyksen, uhkailun ja kiusanteon välineenä. Häirinnän tapahtuman on oltava selvää kaikille osapuolille – pelkkä uhrin kokemus häirinnästä ei riitä. Työpaikoille ei pitäisi luoda pelon ilmapiiriä, sillä se tuhoaa luovuuden ja yhteishengen.

3) On kiinnitettävä erityistä huomiota tilanteisiin, joissa häirintään syyllistyneen ja uhrin välillä on suuri valtaero. Työnantajalta ja esimieheltä on vaadittava erityisen asiallista käytöstä työntekijöidensä ja alaistensa suhteen.

4) Työpaikoilla on turvattava sanan- ja mielipiteenvapaus. Sananvapaus kattaa myös sellaiset viestit, jotka loukkaavat, järkyttävät ja häiritsevät. Sellaista lakia ei tule säätää, joka kieltää kategorisesti työpaikkahuumorin tai normaalin sosiaaliseen kanssakäymisen.

5) Häiritsevästä käytöksestä esimerkkeinä mainitaan mm. vihjailevat ilmeet ja eleet (mikä ilmeisesti pitää sisällään jopa katseet). Tämä antaa liikaa tulkinnanvaraisuutta erityisesti ilmeiden suhteen. On kestämätöntä, jos henkilö voidaan tuomita rikoksesta pelkästään kasvoilla olevan ilmeen perusteella. Ilmeiden tulkinta on hyvin subjektiivista ja siksi on kohtuutonta, että häirinnän ”uhrille” annettaisiin yksinoikeus määritellä, milloin jokin ilme on seksuaalista häirintää rikosoikeudellisessa merkityksessä. Sama ongelma liittyy myös eleisiin: on kohtuutonta, jos uhri yksin voi päättää, että toisen ihmisen suorittama vilkaisu tai ”miehinen tuijotus” on seksuaalista häirintää. Häirintä tulee määritellä niin yleispätevällä tavalla, että myös potentiaalisen ”häiritsijän” on mahdollista tiedostaa tekonsa jo etukäteen.

6) Kaikki häirintä ei ole sukupuolten välistä tai seksuaalista. Ei ole syytä olettaa, että muunlainen häirintä olisi jotenkin vähemmän vahingollista. Miten muun häirinnän ehkäisy on tarkoitus ottaa huomioon?

7) Laista ei tule tehdä lakia ”miesten naisiin kohdistamasta seksuaalisesta häirinnästä” vaan kaikkien lakipykälien on oltava samat sekä miehille että naisille. Tällöin on huomioitava myös ne tilanteet, joissa mies kokee naisen liiallisen flirttailun tai kohtuuttoman paljastavan vaatetuksen itseensä kohdistuvaksi seksuaaliseksi häirinnäksi. Näissäkään tapauksissa seksuaalisen häirinnän rajan ylittyminen ei saisi olla kiinni pelkästään ”uhrin” omista subjektiivisista kokemuksista.”


Miesten tasa-arvo -yhdistyksen lausunto valtioneuvoston ihmisoikeuspoliittisesta selonteosta

maaliskuu 21, 2009

Miesten tasa-arvo -yhdistys kiittää mahdollisuudesta lausua mielipiteensä valtioneuvoston ihmisoikeuspoliittisesta selonteosta. Lausunnossamme haluamme tuoda esille muutamia miesten ja poikien asemaan liittyviä, tosiasiallisen ihmisoikeuden toteutumisen kannalta tärkeitä tai lisätutkimusta kaipaavia tietoja. Lausunto on luettavissa kokonaisuudessaan täällä.


Ehdotamme yleistä kansalaispalvelusta miesten asevelvollisuuden tilalle

maaliskuu 4, 2009

Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan (MTS) teettämä tuore kysely osoittaa (linkki, kuva 34), että 42 % suomalaisista (44% miehistä ja 39% naisista) tukee siirtymistä nykyisestä vain miehiä koskevasta yleisestä asevelvollisuudesta molempia sukupuolia velvoittavaan yleiseen kansalaispalvelukseen, joka voitaisiin suorittaa joko siviili- tai varusmiespalveluna.

Kansalaisten perusoikeuksiin kuuluva yhdenvertaisuus lain edessä ei toteudu vain miehille pakollisessa asevelvollisuudessa, sillä hyväksyttävää perustetta sukupuolten eriarvoiselle kohtelulle ei ole esitetty. Kokemukset naisten asevelvollisuudesta myös osoittavat, että kyky osallistua aseelliseen maanpuolustukseen tai siviilipalvelukseen eivät ole sukupuolesta kiinni.

Jotta perustuslaissa säädetyt oikeudet ja velvollisuudet voisivat toteutua niin miesten kuin naistenkin kohdalla, miehiin kohdistuva syrjintä on lopetettava ja maanpuolustusjärjestelmä on muutettava tasa-arvoiseksi. Ehdotammekin yleistä kansalaispalvelusta miesten asevelvollisuuden tilalle.