Lausunto seksuaalista häirintää käsittelevän lain muutosehdotuksesta

huhtikuu 25, 2009

Seksuaalinen häirintä on vakava ongelma. On hyvä, että seksuaalisen
häirinnän ehkäisemiseen suhtaudutaan vakavasti. Miesten tasa-arvo -yhdistys haluaa kuitenkin kiinnittää huomiota seuraaviin asioihin lakiesityksessä:

1) Oikeusvarmuuden vaatimus: ihmisten on kyettävä tietämään etukäteen, mikä on sallittua ja mikä ei. Lakiesitys jättää liikaa tulkinnanvaraa. Se mikä on yhdestä viatonta flirttailua, voi olla toisesta ahdistelua. Häiritseväksi koetun käytöksen ei-toivottavuus pitäisikin aina olla kaikille osapuolille selvää ennen kuin oikeudellisiin toimiin ryhdytään.

2) Lain ei tule antaa mahdollisuuksia käyttää sitä kiristyksen, uhkailun ja kiusanteon välineenä. Häirinnän tapahtuman on oltava selvää kaikille osapuolille – pelkkä uhrin kokemus häirinnästä ei riitä. Työpaikoille ei pitäisi luoda pelon ilmapiiriä, sillä se tuhoaa luovuuden ja yhteishengen.

3) On kiinnitettävä erityistä huomiota tilanteisiin, joissa häirintään syyllistyneen ja uhrin välillä on suuri valtaero. Työnantajalta ja esimieheltä on vaadittava erityisen asiallista käytöstä työntekijöidensä ja alaistensa suhteen.

4) Työpaikoilla on turvattava sanan- ja mielipiteenvapaus. Sananvapaus kattaa myös sellaiset viestit, jotka loukkaavat, järkyttävät ja häiritsevät. Sellaista lakia ei tule säätää, joka kieltää kategorisesti työpaikkahuumorin tai normaalin sosiaaliseen kanssakäymisen.

5) Häiritsevästä käytöksestä esimerkkeinä mainitaan mm. vihjailevat ilmeet ja eleet (mikä ilmeisesti pitää sisällään jopa katseet). Tämä antaa liikaa tulkinnanvaraisuutta erityisesti ilmeiden suhteen. On kestämätöntä, jos henkilö voidaan tuomita rikoksesta pelkästään kasvoilla olevan ilmeen perusteella. Ilmeiden tulkinta on hyvin subjektiivista ja siksi on kohtuutonta, että häirinnän ”uhrille” annettaisiin yksinoikeus määritellä, milloin jokin ilme on seksuaalista häirintää rikosoikeudellisessa merkityksessä. Sama ongelma liittyy myös eleisiin: on kohtuutonta, jos uhri yksin voi päättää, että toisen ihmisen suorittama vilkaisu tai ”miehinen tuijotus” on seksuaalista häirintää. Häirintä tulee määritellä niin yleispätevällä tavalla, että myös potentiaalisen ”häiritsijän” on mahdollista tiedostaa tekonsa jo etukäteen.

6) Kaikki häirintä ei ole sukupuolten välistä tai seksuaalista. Ei ole syytä olettaa, että muunlainen häirintä olisi jotenkin vähemmän vahingollista. Miten muun häirinnän ehkäisy on tarkoitus ottaa huomioon?

7) Laista ei tule tehdä lakia ”miesten naisiin kohdistamasta seksuaalisesta häirinnästä” vaan kaikkien lakipykälien on oltava samat sekä miehille että naisille. Tällöin on huomioitava myös ne tilanteet, joissa mies kokee naisen liiallisen flirttailun tai kohtuuttoman paljastavan vaatetuksen itseensä kohdistuvaksi seksuaaliseksi häirinnäksi. Näissäkään tapauksissa seksuaalisen häirinnän rajan ylittyminen ei saisi olla kiinni pelkästään ”uhrin” omista subjektiivisista kokemuksista.”